Takapuolen alle.

Meillä pimu aloittaa päiväkodin ensi viikolla. Heti ensimmäisellä viikolla lähtevät päiväkodista retkelle ja mielessä kävi, että tarviikohan siellä retkellä istuinalustan ihan vaikka sen vuoksi, että istuvat jollain kylmällä/kostealla kivellä tms. Noh, semmosen tein, ihan varmuuden vuoksi. Kyllä tälle käyttöä muutenkin tulee vaikkei päiväkodissa sitä tarvisikaan. Mutta ompahan varmuudeksi retkelle mukaan!

Mikäs muu hahmo siihen peflettiin (voikohan tässä yhteydessä käyttää sanaa "pefletti"...?) tulisi kuin kovinkin tuttu ja ainakin meidän pimun mielestä hauska AB-hahmo. Tänään muistin, että tämmönen piti tehdä, idean sain ja tein heti. Päällipuoli on Novitan Isoveljen poistoväriä (ainakin joka paikassa ollut tuo väri poistoalessa). Kuutosen koukulla koukuttelin, silmät on myös isoveljeä.

Ja koska olisi mukavaa, ettei istuinalunen olisi märkä kun päiväkodissa tuskin kuivumaan heti pääsee, niin alapuoli on virkattua muovipussia (ei märkä imeydy ihan heti). Tähän meni viisi normikaupan muovipussia. Vinkkinä muovia virkkaavalle, ettei kannata leikata liian paksuja suiroja ja kannattaa käyttää mahdollisimman pehmeää muovia. Itse käytin Citymarketin, Spr:n, Juustoportin, perus valkoisen ja Anttilan ison kauppakassin. Anttilan kassi oli kaikkein paksuinta ja kauheinta virkattavaa. Alapuoli on virkattu myös kuutosen puikolla.

Ja koska päiväkodissa pitää nimikoida kaikki mitä sinne ikinä vie, virkkasin Anttilan kassin kantokrivan palasen kiinni ulkoreunaan, jotta nimikoiminen on helppoa. Ripustuslenkin tajusin vasta lopuksi virkata, isoveljestä se.

Välillä jotakin muuta kuin villasukkia ;)

Pojalle vaattehia ja muuta pientä.

Jo hyvän aikaa sitten valmistui siskon pojalle 2-vuotis lahjaksi vaatteita. Nyt pääsen ne esittelemään kun poika on vihdoinkin lahjottu. Lahjat kun ovat yllätyksiä vielä aikuisillekin niin ei viitsi ennakkoon täällä esitellä :)

Uusimman Ottobren kaavalla paita koossa 98. Ihanan sinivalkoista :)

Olisiko ollut Ottobren 1/2013 numerosta bokserit. Tein toiset bokserit myös tuosta pilvikankaasta, mutta siitä ei näköjään ole otettu kuvaa ollenkaan :/  Samanlaiset kuitenkin, tikkaukset vain toisissa tein toisella tikillä. Nämäkin koossa 98. Tuo bokserikaava on kätevä tapa hyödyntää myös tilkkuja. Takakappale on toki yhdestä kappaleesta jatkuen aina tuohon sivuetusaumaan mikä kuvassakin näkyy, mutta etukappaleelle saa hyvin käytettyä tilkkuja!

Olen myös neulonut parit villasukat lisää. Näille löytyikin ottaja ihan yhtäkkiä vahingossa. Aikuisten koossa tällä kertaa. Seiskaveikalla neulottuja, sain aikaiseksi yhdet miehen värisetkin :)

 

Pimun Rakkain lelupupu sai myös omat villasukat. Oi sitä iloisuutta :)

Mielenköyhänä tein siskolle lisälahjaksi pari patalappua. Tänä vuonna ei oikein keksinyt mitään parempaa lahjaa, vaikka helpointa se yleensä on oman ikäselle naiselle keksiä, mutta ei! Tämä ensimmäinen yhdistetty neljästä isoäidinneliöstä ja alempaan sydän on ns. virkattu liilan osan läpi ketjusilmukoin.

Kylmä kesä?

Ompelurintamalla on ollut viime aikoina aika hiljaista. Iltaisin telkkaria katsellessa on tullut neulottua villasukkia kun työn on täytynyt olla sellainen, jossa ei tarvitse juurikaan ajatella mitään; pääasia kun on seurata sitä telkkaria ;) Tämän kesän villasukkasaldo tähän mennessä kahdeksan paria, yhdeksännet puikoilla.

Sukkia kun valmistuu ikään kuin liukuhihnalta, kerää välillä vain vaihtaen, jää lankojen päättelyt tekemättä. Kurjinta hommaa on päätellä ison sukkakasan langat, mutta sekin on tehtävä saadakseen sukat lopullisesti valmiiksi. Isommat sukat kokoa aikuinen nainen ja pienimmät kokoa 2,5 vuotias pimu. Kaikki ei ole kyllä tulossa omaan käyttöön, tosin saajia ei vielä näille kuitenkaan ole. Eiköhän talven aikana ilmaannu ottajia :)

Huomasin vain eilen, että olen neulonut vain ns. tyttövärisiä sukkia. Pitää varmaan seuraavaksi valita enemmän miehille ja pojille sopivia värejä. Tyttöjen ja poikien väreistä voidaan olla montaa mieltä, mutta kyllä sitä ainakin itse valitsee pojille useimmiten sinistä, vihreää, harmaata sekä mustaa ja ainakin omalle miehelle melkeimpä pelkkää mustaa. Perusvarmat valinnat, jotka harvoin menee pieleen :)

Oikean värinen pipa.

Meidän pimun pipavarastosta uupui tuskaisesti yksi oikean sävyinen pipa. Kun pukee ulkovaatteet housuja ja takkia myöden liilaan, harmittaa vietävästi kun se pipa on täysin väärän sävyinen. Pitipä (siis sainpas) ommella yksi uusi pipa jälleen pimulle.

Kaava pipaan on oma, ompelin nyt hieman suuremman, vaikka nuo keväällä/alkukesästä ommellut menevätkin vielä hyvin koon puolesta. Tämä ei kuitenkaan ollut liian iso, vaan juuri sopiva ja sopivalla kasvuvaralla!

Uusimmasta OB:sta löytyy tämän punaisen paidan kaava. Syksyä varten pitkähihaista, resoria en ole normaalisti ommellut pitkähihaiset t-paidan hihan suuhun, mutta nyt sen tein kun mallissakin hihansuu oli eri kankaasta kuin paita muuten. Mitä kylmempi tulee, sitä parempia nuo resorit varmaan ovat, ettei kylmä pääse hihasta sisään niin helposti vaikka takin alla paita olisikin.

Pimu on ollut kuumeessa nyt muutaman päivä, joten ei edes viitsinyt ehdottaa paidan kuvaamista (en edes tiedä miltä paita päällä näyttää :o). Kuumeessa ei mikään muu ole kivaa, kuin mehun juonti, karkin syönti ja Babarin katselu ;)

Pääosin muille ommeltua ja neulottua.

Sorvin äärellä on ollut kovin hiljaista viime viikkoina. Talon sisälle tullut vesi on vienyt ajatukset ja puuhastelut muualle kuin ompeluhuoneeseen ja kankaiden pariin. Parina iltana innostuin kuitenkin neulomaan villasukkia (kun en muuta äkkiseltään keksinyt) ja nyt on tullut hieman ommeltuakin.

Ihan ensimmäisenä nämä viime yönä valmistuneet suloiset villasukat, jotka toteutin siskon tytölle siskon toiveesta, netistä napatun kuvan perusteella. Nämä pitäisi olla kokoa 6 kk-12 kk, sovituksen jälkeen tiedän paremmin menikö koko oikein :)

Lankana mustaa ja valkoista seiskaveikkaa, puikolla 8 silmukkaa. Olisikohan nämä sukat idealtaan samanlaiset, jos valkoisen vaihtaa pinkiksi, vai muuttuuko koko idea tyystin?

Eilen illalla/yöllä ompelin myös jo niin tutulla omalla kaavalla housut pimun pikkuserkulle 3-vuotis synttärilahjaksi. Kokoa 104, suurensin hieman omaa 98 koon kaavaa. En olisi ikinä uskonut ompelevani tuosta ihanasta tähtivelourista mitään, mutta niin se vain eilen illalla tuntui juuri oikealta kankaalta tähän projektiin.

Taskuissa punaista tähtitrikoota, samasta kankaasta ompelin myös pipon kaveriksi. Toivottavasti nämä mahtuvat tytölle, vaikka olisivat sitten hieman isot, kunhan eivät ole jo pienet. Kyselyiden perusteella koko 104 olisi 3-vuotiaalle aika hyvä kun sokkona ompelee. Lahjan saajaa en ole ikinä nähnyt kuin valokuvassa, eikä kokoa voinut kysyä, että yllätys säilyisi :)

Ompelin kesän alussa aloittamani mekon myös loppuun. Mekkohan on ihan perusmallinen ja omalla kaavalla. Suurensin viime kesäistä kaavaa, mutta ei tuo ole niin hyvän näköinen kuin se viime kesäinen. Käyttöön kuitenkin tulee kun on kerran ommeltu. Onneksi en uhrannut mitään herkullista kangasta tuohon :)

Napitus takana mekossa. Laitoin listat vahingossa väärinpäin, joten tuli hieman toispuoleinen. Mut ei se haittaa, ei kaikki tarvi olla aina niin symmetristä (tarviipas!)...

Kuten kuvista näkyy, meidän koira (ja kissa) tiputtaa tällä hetkellä kaikki karvansa lattialle. Ei riitä, että kerran päivässä imuroi. Vaikka lapset sotkee kaiken ja aina, ne ei kuitenkaan karvoita koko kämppää :)

Kesätakki.

Kaikki lähti siitä, että ostettiin vielä lumien maassa ollessa, pimulle tennarit kevääksi/kesäksi. Silmiin osui ihana pirteä vihreä tavallisen mustan tai pinkin sijasta. Jossain vaiheessa rupesin miettimään, ettei meillä ole mitään kenkiin sopivaa vihreää vaatetta pimulle lainkaan. Muutaman vihreän vaatteen ompelin jo aiemmin, mutta takki piti vielä saada kenkien väriin sopivaksi. Muistelin kangaskaapista löytyvän juuri oikean sävyistä vihreää, mutta se ei oikein inspiroinut koska takista tulisi niin tylsä yksivärisenä. Juuri sopivaan väliin entinen äitipuoleni muisti minut ja lahjoitti minulle kaksi vanhaa, mutta hyväkuntoista puuvilla verhoa. Juuri oikean värisenä! Kankaan nähdessäni tiesin heti mitä siitä tulisi! Mikä ihana sattuma :)

 

Takki pääsi koekäyttöön heti ruottin laivalla. Kannella juokseminen oli niin hauskaa, etten saanut kunnolla tennareita samaan kuvaan takin kanssa.

 

Halusin takin vuoreen jotain muuta kuin pelkkää valkoista. Sopivaa kuviollista ei löytynyt omista kätköistä, joten ompelin vuoren punaisesta puuvillasta. Vetoketjuakaan ei löytynyt Eurokankaasta oikean vihreänä ja valkoinen ei ollut vaihtoehto, joten punaisena siis sekin.

 

Harmittaa nuo Eurokankaan vetoketju valikoimat, kovin vähäiset värit eikä pituuksiakaan tahdo monesti löytyä :/ Lähellä on toinenkin kauppa, josta saa puuttuvat vetoketjut, mutta ärsyttää rampata pimun kanssa ahtaissa kaupoissa, jonne ei rattaiden kanssa mahdu. Ja pitäisi ne vetoketjut löytyä sieltä, mistä kankaankin ostaa. Sama ongelma on lähes kaikissa nettiputiikeissa.

 

Kaavana Ottobren "Against the wind", kokona 98 ja vastaa hyvin kokoaan. Tämä on ihana takki. Kangas on ihanaa vanhaa retroa (?) :)



Kauppakassi anopille.

Jostakin blogista bongasin viikko-pari sitten kivan äitienpäivä lahjaidean. Paljon näkee tehtävän lasten käden ja jalan kuvia erilaisiin tekstiileihin painettuna, mutta tällaiseen en ollut ennen törmännyt. Idean oli mielestäni hauska ja ajattelin toteuttaa sen ensi vuonna äitienpäivänä. Vaan kävikin niin, että ollaan lähdössä piakkoin miehen äidin luokse Ruottiin, ja jotain kivaa teki mieli itse tehdä vähän niinkuin tuliaisiksi ja lapsilta muistoksi. Vuosi sitten anoppi ihailikin omaa kangaskauppakassiani kun olin juuri sellaisen itselleni tehnyt, sen muistettuani oli käsipainatus idea valmis!

 

Perus muovikauppakassi mallilla ompelin kassin. Näitä olen tehnyt aiemmin yhden tällaisen isomman ja yhden pienemmän miehelle eväskassiksi töihin. Joka kerralla olen tuon pohjan ommellut erilailla; ensiksi oikein, toiseksi luulin tekeväni oikein mutten sitten tehnytkään ja nyt kolmannella kerralla meinasin tehdä ensin väärin kuten kakkoskassin, mutta hoksasin virheen ja korjasin sen. Kävi sitten kuitenkin niin, että olin keksinyt kolmannen tavan pohjan ompelulle... Mutta antaa olla! Toimii se noinkin eikä sitä huomaa muuten kuin jos pohjaa katsoo. Ensimmäisellä kerralla oli aukileikattu muovikassi vieressä ja siitä kyttäilin miten ompelen, nyt en jaksanut. Kuvittelin jo osaavani kätevästi ulkoa :)

 

Voin kertoa, että on haasteellista saada kaksi vuotiaan kädellä painettua kädenjälki kankaaseen. Tokikin on uutta kun käsi maalataan jonkun väriseksi ja pitäisi osata vielä painaa se käsi tuohon kankaaseen niin, että sormet olisivat hieman erillään toisistaa ja vielä sekin, että käsi täytyy pitää paikallaan eikä heti liikuttaa sitä kun on sen siihen kankaalle läntännyt. Ehkä seuraavalla kerralla selkeämpi kädenjälki. On se kuitenkin ihana noinkin! Hauskasti näistä sai piirrettyä kukkia. Lehdet on painettu omasta pihasta noukituilla syreeneiden lehdillä ja kukan varsi piirretty ikuisuuden vanhalla kangastussilla. Pikaisesti keksitty idea tehdä nämä kassit, joten tehtiin niillä mitä on :)

 

Jopa miehen yläasteikäinen teinipoika suostui värjäämään kätensä siniseksi ja osallistumaan kukkakassin askarteluun isoäidillensä. Tässä tuo idea näkyykin ehkä paremmin kuin 2-vuotiaan töherryksessä.

 



Muutamia vaatteita serkuksille.

Tällä kertaa muutama yksittäinen vaatekappale pimulle ja serkullensa.

 

Ensimmäisenä verkkarit niin tutulla omalla kaavalla. Älyttömän nopsaa noiden housujen ompelu :) Resorivyötärössä mukana kuminauha. Yhdet housut tein ilman, mutta todettiin, että kuminauha pitää olla! Verkkakangas noin kaksikymmentä vuotta mukana kulkeutunutta, tuosta lilasta kankaasta on mun isoveljelle aikoinaan äitee verkkapuvun ommellut. Nyt housut siitä sai siskon poika.

 



Vaihteeksi taas yksi huppariliivi. Vetoketjua vailla oli pari viikkoa, mutta vihdoin sekin on saatu ostettua ja ommeltua. Limenvihreä joustofrotee oli hauska, hupun vuorina ja taskuissa pesukarhu joustofroteeta. Kuvaus ei oikein anna niiden näkyä... Ennen en ole joustofroteesta mitään ommellut. Leikkasin myös leggarinkaavat limestä, ompelinkin ne, mutteihan ne nyt mahdu leggareina. En oikein tajunnut, ettei joustoa ole leggareihin sopivaksi.

Eilis illan ompeluksena kaksi teepaitaa. Kesäilosta pimulle ja siniraitainen pimun serkulle. Pääntiet näyttää vähän ahtaille... toivottavasti ei ole!

Verkkaripuku pimulle.

Samoilla tutuilla kaavoilla sai pimu verkkapuvun täksi kesäksi. Vihreä verkkakangas on lapsuudestani saakka mukana kulkeutunut äidiltäni mulle. Hupun vuorina ja taskujen paikoilla kirpparilta ostettua ankka joustofroteeta.

 

Tikkaukset keltaisella näkyy kivasti. Myös hupun saumassa ja pääntien - hupun saumassa kaksoistikkaukset. Harvoin jaksaa ylimääräisiä tehdä, mutta nyt se tuntui sopivan urheilulliseen asuun hienosti.

Huppariliivi vain on vielä vailla vetoketjua. Ei löytynyt Eurokankaasta oikeaa vihreän sävyistä enkä sitten tajunnut kaupassa ollessani, että se voisi ihan hyvin olla myös keltainen! Joten kun uudestaan sinne saakka pääsee, tulee huppariliivikin käyttöön. Toivottavasti pian, ettei jää käyttämättä.

Koiramaisia vaatteita.

Sisko kaivoi pienen kangasvarastonsa ja antoi pari kangasta, joista ommella lapsilleen muutaman vaatteen kesäksi. Toiveena oli parit pökät pojalle, shortsit ja hame tyttövauvalle.

Ihanimmasta kankaasta lähdin liikkeelle ja ompelin niin tutuksi tulleet housut (oma kaava) ja huppariliivin pojalle kokoa 98 (kaava Ottobre Design). Housut ja huppariliivi on yhteiskäytössä aika koiramainen, ehkä käyttää mieluummin kumpaakin erikseen. Tai menee vaikka naamiaisasuna toinen silmän ympärys mustaksi maalattuna ;)

En viitsinyt käyttää värillistä resoria, koska vaatteet menee käyttöön tulevaisuudessa myös tytölle. Joten houkutteleva poikamainen sininen sai väistyä muihin projekteihin ja valittiin neutraalia mustaa.

Mallina toimi taas meidän oma pimu. Tällä kertaa pimun joutui kuvattavaksi lahjomaan äitienpäiväkakulla.

Jumpsuit kokoa 4 kk vauva.

Viikon oli työn alla siskon 4 kk tytölle jumpsuit. Resoria ja vetoketjua se odotti puolivalmiina. Vihdoin posti ne toissapäivänä päivä toi ja sain ommeltua jumpsuitin valmiiksi. Lähdettiin pimun kanssa sitä eilen aamupäivällä viemaan saajalleen, säkällä muistin sen ottaa edes mukaan. Matkalla muistin, ettei valokuvaa tullut otettua. Äkkiseltään otin kuvan sitten puhelimen kameralla. Kuvan laatu on siis surkea, huono valaistus ja värit päin mäntyä!

Punaista collegea, pinkit resorit ja hupussa punavalkoinen kilpikonna trikoo. Kokona 74. Tähän ei siskon toiveesta laitettu trikoovuorta, että olisi kesällä mahdollisimman käyttökelpoinen. Ei ainakaan ole liian kuuma, fleecehaalarin käydessä kuumaksi voi käyttää tätä.

Vielä olisi pari vetoketjua vaille valmista vaatetta odottelemassa. Siskon pojalle ja tytölle pino kankaita vaatteiksi ommeltavaksi. Äitienpäivä lahja tekemättä. Kolme takkia vetoketjun vaihtoa vailla (yksi odottanut vaihtoa jo yli vuoden)...

Kevät vaatteita.

Jonkun aikaa ehdin miettimään pimulle uutta kevät takkia. Muokkasin paria kaavaa pikkasen poistaen kaiken ylimääräisen, koska hakusessa oli ihan perusmallinen takki. Tuntuu, että tuo 98 koko on vielä niin pieni, ettei mikään erikoinen näytä oikein miltään. Perusmalliset miellyttää silmää toisaalta kyllä enemmän. Kypäräpipa on oma kaava jo viime syksyltä.

Takin päällikangas ja vuori on perus puuvillaa, välissä ohut vatiinin tyylinen kangas antamassa lisälämpöä. Ompelin hihansuihin myös resorit, jottei kylmä pääse hihasta sisään. Huppukin takissa on, muttei näy kuvassa, koska siitä tuli suhteellisen pieni. Päähän se kyllä mahtuu.

Toinen takki taitaa olla tulossa ilman vatiinilämmikettä. Pitäisi saada kevät tennareihin mätsäävän sävyinen takki, ja siis nimenomaan lämpösemmille keleille tarkoitettuna versiona.

Ompelin pimulle myös yhden pitkähihaisen t-paidan. Tyttö ja rattaat - kangas on tytölle ja myös äiskälle mieluinen. En tiedä tarvitaanko erityisemmin lisää t-paitoja, mutta lyhythihaisena täytyy muutama vielä tehdä.

Uutta ommeltua vaatetta on jo muutama pinossa odottamassa vetoketjuja. Tuo on aina se mikä uupuu, vetoketjut!

Pojalle setti.

Kaikki lähti siitä, että piti päästä kokeilemaan uuden peitetikkikoneen mukavuuksia. Siispä pipa nopeasti kaavasta kankaalle ja eiku ompeleen. Pipa kun tuli valmiiksi ajattelin, että josko nyt saisin tehtyä siskon pojalle myös ne housut mitä oon ajatellut tekeväni jo jonkun aikaa. Leikkasin kaavat ja ompelin nekin. Ei vain löytynyt oikean väristä resoria housuun kaapista, joten laitoin vaaleansinistä resoria ja sen vuoksi piti tehdä vielä vaalean sininen t-paita antamaan setille yhtäläisen ilmeen. T-paitakin olisi ollut liian tylsä pelkkänä yksivärisenä, joten tikkaukset on tehty peittarilla turkoosin langan kanssa (ihme, että löytyi kaapista) ja pitihän sitä pipakangasta vielä t-paitaankin saada, joten vaatteiden saajan etunimen kirjain äkkiseltään paitaan vielä aplikoimaan.

Mallina toimii meidän pimu kun serkkunsa kanssa samaa ikäluokkaa ja kokoa suurinpiirtein ovat. T-paidan ompelussa saumuri rupesi tinttailemaan ja joutui yhden päivän odottelemaan vinkkejä miten saumuri taas pelittäisi. Kiitos Facebookin "Ompeluelämää"-ryhmälle ratkaisevasta vinkistä!

Kyllä vaan täytyy todeta, että peittarilla kaksoistikin ompelu on paljon jämäkämpää ja jälki toooodella paljon parempaa. Nopeuttaa työskentelyä huomattavasti kun jää moni välivaihe pois mitä joutuisi tekemään jos kaksoisneulaa ompelukoneessa käyttää. Tikki myös näkyy paljon paremmin esimerkiksi tuossa velourhousujen taskujen päällitikkauksissa.

Kaksoistikki myös huolittelee alapuolen niin hyvin ja siististi, ettei tarvitse esimerkiksi resorikaitaleita eikä paidan helmaa erikseen huolitella.

Aplikointi on kyllä sellainen juttu, että en varmaan ikinä siitä erityisemmin innostu. Mutta kyllä tuo J-kirjain onnistui ihan kelpo hyvin.

Meidän pimun kanssa on hauskaa ottaa kuvia. Tuollainen kaksi vuotias osaa jo keimailun sulosuuden taidon eikä ikinä laita vastaan kun sanotaan, että otetaan valokuvia :)

Remontti ja uusi ompelukone.

Viime aikoina en ole päässyt ompelemaan. Se tietysti ärsyttää kun olisi se "pakko päästä ompelemaan"-olo. Ompeluhuone on siis ollut remontissa muutaman viikon. Muutama lista vielä uupuu (ja uusi lattia), mutta nyt olen päässyt suristelemaan! Jos aurinko huomenna pilkahtaa pääsen kuvaamaan pimun uuden kevät takin. Vetoketjun tosin sain ostettua vasta tänään (ommeltu kuitenkin jo). On aikamoinen rasti lähteä keskustaan muksun kanssa yhden vetoketjun hakuun, kun pitää aamulla aikaisin herätä viedäkseen mies töihin saadakseni auton käyttöön ja muutenkin se keskustassa autolla pyöriminen ja rattaiden raahaaminen yhden vetoketjun takia! Olen etsinyt sellaista nettiputiikkia, josta saisi kätevästi tilattua perus ompelutarvikkeita; vetoketjuja, neuloja, kuminauhoja yms. Juuri niitä tarvikkeita, mitkä aina uupuu ja joita ei oikein etukäteen voi ostaa kun ikinä ei tiedä minkä värinen ja mittanen pitäisi mikäkin tarvike olla.  En ole tuota nettiputiikkia vielä löytänyt :(

Tänään sain haettua myös uuden ompelukoneeni. Peitetikkikoneen. Ihan oman!

Hävettää myöntää se, koska olen ammatiltani pukuompelija ja vaatetusmuotoilija, että muutama kuukausi sitten en edes tiennyt mitä tarkoittaa peittari. Eräässä Facebookin palstalla joku puhui peittarista. Pitikin kysyä mikä se on. Ja kun selvisi, että se on peitetikkikone, piti googlettaa, että mikä se on! Ja kun sen selvitin mietin, että eihän meillä koulussa ollut mitään peitetikkikonetta? Ja sitten muistin, että koulussa se oli tasosaumakone. Enkä ole edes osannut aavistaa, että sellaisesta voisi olla "kotiversio". Noh, nyt on semmoinen kotona ja taidan tarvita isomman ompelupöydän.

Peitetikkikoneella saa siis tehtyä tasosaumaa. En enää ikinä aio ostaa kaksoisneulaa tavalliseen ompelukoneeseen! En ikinä jos ei ole aivan pakko! Ne katkeaa AINA! Saas nähdä kuinka hyvin tuon koneen neulat kestää mun käyttöä, toivottavasti on tukevampaa tekoa. Yhden pipon sauman verran pääsin konetta tänään illalla kokeilemaan, mutta se oli ihan pieni hihkaisu vain ja vielä joustofroteeseen, joten ei se päälle päin edes näy :/ Pitäisi keksiä vielä joku projekti, mihin tuota konetta pääsisi kunnolla hyödyntämään kunhan on vain saanut hieman harjoiteltua ensin.

Jotain pientä.

Edellisen postauksen sydänleggarit saivat uuden vyötärön. Ajattelin, että mitään en pura, mutta vyötäröstä pitää tulla korkeampi! Poistin kuminauhan vyötärökujasta ja leikkasin silmämääräisesti oikean kokoisen resorin, huolittelin resorin alareunan ja ompelin kiinni vyötäröön kaksoistikin ylintä tikkiä pitkin. Ja vielä yksi tikki housun yläreunaan, ettei lörpötä rumasti. Ja nyt on sopivan kokoset!

Joku aika sitten (ehkä jo ennen joulua) ostin FB-kirppiksen kautta kaksi Suomi T-paitaa. Koossa 150 ja hintaan 0,50 e kpl. Kukaanhan ei meillä käytä kokoa 150, ainakaan vielä vähään aikaan, mutta paidat nähtyäni tiesin jo mitä niistä on tulossa. Toteutus vain odotti inspiraatiota.

Miehelle mustasta ja miehen teini-ikäiselle pojalle sinisestä pipat. Teinikokoisen tein täysin mutu-tuntumalla ja hyvä tuli! Aamulla ne odotti saajiaan keittiön pöydällä :)

Kaksoisneulaa kun en vieläkään ole uutta saanut hommattua, niin tikkasin normineulalla kaksi tikkiä vierekkäin. Juksata saa jos kukaan ei sitä huomaa ;)

Hihattomia.

Kun ompelukoneessa katkeaa neula, ottaa päähän! Kun se katkennut neula on kaksoisneula, ottaa päähän ihan hemmetisti! Kun niitä katkeaa kolme parin viikon aikana, raivostuttaa!

Vaikka sitä kaksoisneulaa ei nyt TAASKAAN ole, ompelen sitten normineulalla, vaikkei jälki mielestäni niin hienoa olekaan. Ja se ärsyttää. Uuden neulan hankkimiseen menee kuitenkin pari viikkoa, eikä sitä aikaa voi olla ompelematta jos juuri nyt huvittaa ommella jotain sellaista mihin sitä kaksoisneulaa todella kovasti tarvitsisi! Ja jos se ompelus jää vielä kesken niin pakkohan se on loppuun ommella, muuten ne keskeneräiset kerääntyy. Kuten tällä hetkellä kaksi odottaa vetoketjua. Siinäkin menee aikaa, että saa ne hankittua! Onneksi meille kotiäideille on keksitty nettiputiikit!

Ostin kaksi jämäpalaa kesäiloa kun kovasti halusin pimulle pipon kevääksi juuri kyseisestä kankaasta. Sama koko mahtuu vielä mikä viime syksynäkin mahtui.

Yksi ilta ihan vahingossa tajusin, että mun täytyy ommella pimulle ja serkullensa hihattomia kesäksi. Samassa muistin, että uusimmasta Ottobrestahan (1/2013) löytyy hihattoman verkkopaidan (uunopaita :) ) kaava. Joten eipä kun kaavoja piirtämään ja kankaat hihattomiksi.

Sydänleggarit tein samalla omalla kaavalla kuin pari postausta aiemmat raitaleggarit. Näissä housuissa vikana on vain se, että vyötärö on liian matala! En tiedä miten siinä niin kävi, kun aiemmin ommellut on juuri hyvät. Ehkä resoria jatkeeksi, että housuja viitsii edes käyttää.

Lilamusta tähti toppi on pimulle, sinivihreäraidallinen siskon pojalle. Ärsyttävästi pääntie venähti sinivihreässä ompelussa ja sepäs vasta ärsyttää! Paidan kuitenkin pimun serkulle annoin, ehkä sitä tulee käytettyä alloista huolimatta. Tähtipaitakangasta oli sen verran vähän, etten käännevaraa saanut leikattua, joten helma on ihan vain huoliteltu saumurilla. Kelpaa käyttöön siitä huolimatta.

Tällä kertaa hieman negatiivisempaa asennetta, ehkä seuraavalla kerralla parempaa :)

Punaista ja pinkkiä.

Nyt on äiskä taas ommellut! Tästä on vaihteeksi oikein innostunut! Nyt oli vuorossa huppariliivi ja housut. Housut sain valmiiksi juuri ennen yhtä viime yönä :)

Huppariliivi on Ottobren 3/12 (?) lehdestä. Tein miehustan collegesta ja vuorin yksivärisestä trikoosta, paitsi huppuun ja taskuihin tietenkin kuviollista kun kerran tulivat näkyviin. Tein koon 98 kaavoilla ja silti tuli huppariliivistä kittana (nyt käytetään kokoa 92)! Malliin oli laitettu nepparikiinnitys, mutta minä laitan tuohon vetoketjun lisäväljyyttä antamaan. Vetoketju vain on vielä kaupassa...

Housut tein omalla kaavalla, taskun mallin vain otin hupparin kaavasta. Pökät on velourista ja vyötärölle laitoin resorin, jonka sisälle kuminauhan. Nuo resorivyötäröt ei pelkistään ole kovin hyvät menevälle muksulle. Tuppaa pöksyt muuten tippumaan kun oikein riehuu!

"Täätä".

"Täätä" niinkuin meijän alle 2-vuotias pimu sanoo iloissaan kun näkee tähden. Siitäpä applikointikuvio pimun Jumpsuitiin. Kaavat Ottobre Design numerosta 4/2012. Olin fiksu ja mittailin kaavaa pimun päälle ennen kankaiden leikkuuta, jolloin tuli selväksi se, että lisää leveyttä kaavaan vaikka kaavat piirsin koossa 98, käytössä nyt on muuten koko 86/92. En kuitenkaan hoksannut mitata niska-haara mittaa. Mutta eipä haitannut, kun jumppari on hyvän kokoinen. Lisäsin hihoihin ja lahkeisiin pituutta 1 cm kasvuvaraa. Kasvuvaran kannalta tuo niska-haara mitta hieman mietityttää. Mutta sen näkee sitten kun pimu kasvaa :)

Meidän perheessä kun kaikki käyttää pääasiassa mustia vaatteita, ja vielä kun äitee saa valita pimullensa vaatteet, niin pitihän se haalari tehdä mustana. Omaa silmää kun paljon miellyttää puna-musta väriyhdistelmät. Vetoketju menee hupun ylös saakka kiinni, mikä onkin pimusta hauskaa! Alkuperäistä kaavaa muuten muutin lisäysten lisäksi sen verran, että vetoketju ei mene toiseen lahkeeseen vaan keskiedussa se kulkee. Tähti applikointi on laitettu myös hupun päälle. Näkyy kuvassa hieman huonosti, mutta kyllä siellä semmonen on :)

Nuo Jumpsuitit kun maksaa uutena kaupassa sen 30-40 euroa, niin on senkin kannalta mukavempi tehdä itse. Ompelunilon lisäksi tulee huima säästö. Tähän materiaalit maksoi yhteensä 15 e :) Materiaalina muuten college ja vuorina musta perustrikoo.

Tein myös vielä yhdet shortsit kesäksi pimulle. Punaista niissäkin ;) Sydänkangas on kirpparilta ostetusta yöpaidasta, josta on tehty viime syksynä myös pipa.

Ommeltua.

Nyt on ollut pieni ompelukausi menossa. Oon haalinut ihania kankaita ja löytänyt uutena ihanana tuttavuutena velourin! Ekaa kertaa ikinä tullut ommeltua velouria!

Tilasin myös itselleni inspiraation kynnyksellä Ottobre Design Kidsin pitkän haaveilun jälkeen ja on tullut muutama vaate sieltä jo ommeltua. Viime vuoden numerosta löytyikin kivat kaavat mm. näihin sortseihin:

Nämä meni kivasti sukkahousujen kanssa sisällä näin talvellakin :) Kuumeisella muksulla nää oli sopivan vähäiset vaatteet ilman sukkiksia, ei noussu lämpö kuumeeksi vaikkei kuumetta alentavia lääkkeitä käytetty! Pitää vaan toivoa, että tämä koko menee vielä ensi kesänä. On meinaan toisetkin sortsit pimulle nyt työn alla!

Samaan hässäkkään ompelin myös siskon pojalle ja tytölle sortsit samoilla kaavoilla. Tytön sortseihin pitää vielä kuminauha lyhentää, menee nimittäin koon 74 sortseissa nyt saman levyinen kuminauha kuin koon 92 sotrseissa. On ihan älyttömän vaikeaa arvioida ensinnäkin sitä mikä koko mahtaa kesällä olla tarpeen ja sitten vielä se kuminauhan mitta!

Meidän pimun sortsit ommeltu velourista, siskon muksuille menevät ommeltu collarista ja taskut  perus trikoota. Näiden kaikkien sortsien ompelun aikana rikoin ensiksi edellistä projektia ommellessa hyvin palvelleen kaksoisneulan ja sen jälkeen kolme tavallista "yksöis-neulaa" kun varastosta ei yhtään kaksoisneulaa enää löytynyt :( Ensimmäisten sortsien ompeluun kulutin huimat kolme tuntia! Toisiin meni enää puolitoista ja kolmansiin yksi tunti :) Ehkei se aika tuosta enää lyhene kun ne neljännet vielä saan paininjalan alle :)

Näillä tunnelmin kesän odotukseen :)

Vanha huivisuosikkini.

Olen jo pari kertaa aiemmin neulonut Sagittarian ja nyt tein sen taas! Huivi meni lahjaksi ystävälle, monta vuotta tätä oli tarkoitus lahjaksi hänelle tehdäkin :) Tää on niitä neuleita, joissa kestää. Telkkaria kun ei pysty seuraamaan ajatuksella tai sitten neulominen ei jännän ohjelman tullessa ota sujuakseen. Ja kun sen viimein saa valmiiksi, ei millään saa aikaiseksi pingottaa, koska se on niin "suuri" projekti. Todellisuudessa siinä ei mene aikaa kuin joku vaivainen vartti. Joskus sekin vain on liikaa...

Näitä huiveja on aina ihan mahdottoman vaikea kuvata. Ei tuo vajaa kaksi vuotiaskaan osaa vielä kameraa käyttää, joten ei voi sitäkään töihin pistää. Joten huonossa valossa, keittiön pöydällä saanee jälleen kelvata. Lankana Floricaa ja isohkot (8mm?) puikot.

Ettei elämä olisi liian tylsää pelkkine neulomuksineen, tuli neulomisen lomassa myös ommeltua. Yhtenä iltana kaavat, toisena (monta päivää välissä) ompelu. Pimulle perus collari ja legginsit suurinpiirtein omalla kaavalla.

Jotain uutta.

Neuloin pienen haalarin, oikeastaan ihan vain varastoon odottelemaan saajaansa (koko 62 jos oikein muistan), kun se siskonkin uusi vauva oli nyt tyttö niin ei tämä väri sille sovi. Noita pikkusia kuitenkin sikiää aina välillä jokatoisella tutulla niin on tälle kyllä saaja joku päivä :) Ohje löytyy SK 9/2012 lehdestä, lankana käytin Ticoa (lankaa meni yksi kerä valkoista ja sinikirjavaa hieman vähemmän). Siitä on noin kymmenen vuotta kun olen viimeksi neulonut hupun, joten tämä oli pitkästä aikaa mukavaa uutta, toinen huppu ikinä! Ainut mikä mua näissä monissa haalariohjeissa harmittaa, on se, että ohjeet on AINA tehty ohuille langoille. Nalle / Wool ois myös hyvää lankaa muksun haalariin. Mä myös AINA lisään hieman extra pituutta hihoihin ja lahkeisiin.

Novitan sukkalehdestä tuli neulottua kahdet sukat. Harmaat nappi-sukat ja konttineule-sukat. Kummassakin jotain uutta näissäkin! Konttineuletta olen kerran aiemmin, yli kymmenen vuotta sitten, kokeillut. Värivalinta olisi pitänyt olla musta-pinkki, mutta mustaa ei löytynytkään varastosta inspiraation iskiessä, joten käytin sitä mitä oli. Toisaalta sukat oli perusmallia, vartta lukuunottamatta, joten tällä kertaa sukan neulominen oli pakkopullaa kun varsi oli valmis. Harmaissa sukissa palmikon neulomisessakin oli pientä uutta kun silmukka määrät vaihtuivat kesken matkaa ja ainaoikein-kantapää oli hauska uusi juttu myös!

Harmaat sukat menivät ystävälle synttärilahjaksi. Napit on kollattu omasta varastosta ja siksi eriparia :) Toisaalta näyttää hauskemmaltakin kun ei kaikki ole niin symmetristä.