Ihan pikkuiselle vauvalle.

Modassa nro: 7/2012 (muistaakseni) oli aivan suloinen ja ihana ohje ihan pikkuiselle vauvalle. Villahousut on sarjasta vielä suunnitteluasteella, mutta pipa ja lapaset tuli tehtyä! Nopeaa, helppoa, ihanaa ja kaunista :)

Tykkään näistä aivan possuna :)

Ei sen kummempaa...

... kuin, että samoja patalappuja kuin viime kerralla. Eri värisinä vain toki. Nämä tuli tehtyä iltasella elokuvaa katsoessa. Tuli huomattua, että on nopea malli virkata! Ensimmäiset kesti luonnollisesti hieman kauemmin, mutta nyt oli vauhti jo hurja :)

Eipä tällä kertaa muuta. Lähden parantelemaan rannetta, joka haravoinnissa kipeytyi vaihteeksi ja virkkaaminen ei tainnut ainakaan auttaa asiaa... ei ainakaan parempaa suuntaan.

Patalappuja A La Carte.

Patalappujen A la Carte kirjasta löytyi ihanaakin ihanampia patalappuja. Niistä ekat pääsi koukulle viikko sitten ja jääpi odottelemaan meidän joulupöytää, koska ihan vahingossa niistä tuli erittäin jouluiset :)

Kokoa näillä on omaan makuun aivan liian vähän, halkaisija saisi olla muutaman senttimetrin suurempi, että patalappuna käyttö onnistuisi turvallisesti itseään polttamatta. Nämä taitaa olla käytössä siis pannunalusina meillä. On myös niin ihanan komeat, ettei viitsi heti sotkeä niitä rasvaiseen joulukinkkuun. Miehenkään mielestä näitä ei raaski käyttää ollenkaan.

Lankana Keskisiltä löydettyä täyttä tekokuitua punaisella metallilangalla. Virkkasin koukulla 3,5 ja yhden pallosilmukkakerroksen jouduin tekemään ekstraa ohjeeseen verrattuna, että koko piisaa edes siihen pannunaluseen. Pallosilmukoiden teko oli helppoa ja hauskaa, jotain uutta mulle :)

Nämä olivat ensimmäiset patalaput ohjeesta tehtynä (paitsi se aiemmin postaamani palmikko patalappu) ja varsinkin ripustuslenkki oli ohjeesta tehty ensimmäistä kertaa ikinä! Omaan tyyliin tehty menee aina keskeltä kieroon!

Yhdestä kerästä tulivat nämä kaksi ja jämä jäi, joten tein vielä tämmöisen:

Isoäidin neliötä ei ole vähään aikaan tullut virkattua ja nyt teki oikein mieli, joten semmosta siis. Tämä on hetken mielijohde. Reunakoristeena käytin ylemmistä patalapuista tuttua siksak-reunaa. Harvinaista muuten, että malliohje menee reunoille juuri tasan kun tein vain jonkun kokoisen patalapun enempiä mittailematta. Mustaa tekokuitulankaa siis punaisen lisäksi.

Nämä välillä itselle, ei joululahjaksi :)

Joululahjoja sun muuta :)

Jos meinaat olla joululahjalistallani, ei parene kattella alaspäin enempää ennen joulua :)

Nyt on neulottu ja virkattu ahkeraa. Parin kuukauden aikana on tullut neulottua varmaankin 20 paria villasukkia, osa pukin konttiin, osa omiin tarpeisiin, osa toisten tarpeisiin ja osa "säästöön" menneistä on myyty ja osa vielä odottaa oikeaa omistajaansa. Kaikkia en ole muistanut edes kuvata. Tässä vielä parit sukat kokoa 1,5 v.

Vaaleanpunaiset/valkoiset on neulottu tuttavan muksulle, jolla on saman ikäinen tyttö kuin meillä. Postissa ne kulki muutamat sadat kilometrit oikealle omistajalle, mutta kulkeutuupi vielä takaisin vähän pidennettäväksi :) Ja niin kuin luulin neuloneeni oikean mittaiset. Mut nou hätä, ei se oo kuin vähän purkamista ja uudelleen neulomista. Oli mukavaa neuloa ihmiselle, jonka makua ei oikein edes tunne. Vinkkinä vain väritoiveita :)

Samaan innostukseen neuloin vielä poikavärisinä sukat samaa kokoa. Näille ei vielä ole saajaa.

Ja sitten yhtäkkiä iski patalappu buumi. Parissa illassa virkkasin yhden lahjasetin pukinkonttiin. Näitä patalappuja oli ihanaa tehdä. Virkkaaminen oli vaihteeksi mukavaa ja sai kokeilla jotain uuttakin. Alin patalappu on virkattu uusimman SK:n ohjeen mukaan. Ohje on todella yksinkertainen, vaatii vain hieman pikkutarkkuutta saadakseen hienoa jälkeä, mutta ohje oli mukavan erilainen! Kannattaa nähdä vaivaa pujotellessa ketjusilmukka ketjua oikein päin! Samoilla väreillä suunnittelin vielä ruutupatalapun, jonka ketjusilmukkaketjut on virkattu valmiin kappaleen päälle. Raitapatalappu tuli yhtäkkisenä ideana kuten ruutupatalappukin. Virkkasin ensin perus raitaa ja sitten virkkasin valmiin kappaleen päälle ketjusilmukoin väliraidat. Vähän koristereunaa ja alapuolelle yksivärinen kappale lisäksi.

Nämä patalaput olivat pitkästä aikaa kiva juttu, insporoiduin erityisesti SK:n ohjeesta. Ilman sitä ei varmaan näitä olisi ikinä tullut tehtyäkään. Tekeillä on vastaavanlainen setti toisesta värimaailmasta. Niistä lisää myöhemmin.

Ihanaa kun on taas näin syksyn tullen tullut käsityöinnostus kunnolla takaisin. Ideoita on miljoonia, toteutus vain on pienessä mittakaavassa mahdollista rajallisen ajan käytön vuoksi. Puolitoista vuotiaan hereillä olo aikana käsitöiden tekeminen on lähes mahdotonta. Jos ei muksu tuhoa lankakeriä niin sitten kissa. Iltaisin odottaa innolla, koska pääsee lankakeriin käsiksi :)

Lisää sukkia.

Iltasella on tullut neulottua ainoastaan villasukkia. Nyt on jo uutta ideaa menossa virkaten ja jotain valmistakin löytyy. Niistä lisää myöhemmin. Nyt nämä villasukat, jotka muksujen kokoon tein. Ottajia näille ei vielä ole, kunhan neuloin.

Perus 7-veljeksellä neuloin, kokona jotain 28-31 luokkaa. Tätä kokoa en ole ennen neulonutkaan, eli onhan näissä sukissakin siis jotain uutta :) Pidän erityisesti noista liloista, joissa on vaaleanpunaisia raitoja. Raidotukset kun monesti on ollut tuota perus tasalevyistä raitaa, nyt hieman muunnosta. Perusraitaa kuitenkin. Telkkaria kattellessa ei oikein jaksa miettiä mitään erikoisuuksia, jotain perussimppeliä siis pitää olla.

Sukasta asiaa.

Nyt on neulottu villasukkia. Viikon verran iltasella telkkaria katsoessa oli pakko päästä neulomaan. Mitään ohjeita en viitsinyt ruveta seurailemaan, joten puikoille pääsi perus villasukkia. Normisukkamallistani poiketen neuloin tällä kertaa aikuisten kokoihin sukan päällipuolen joustinta resorista jatkaen. Pikkuiset sukat neuloin pimun ollessa nukkumassa, joten sukat jäi hieman naftiksi meille, mutta eiköhän noita pikkusia tule vastaan ja pääse niitä noilla sukilla lahjomaan :)

Empäs jaksanut päätellä sukkia heti, vaan ne päätellään sitten kun saaja niille löytyy :) Yhdet pääsivät jo siskoni synttärilahjan mukana uuteen kotiin, muut vielä odottaa jalkoja joita lämmittää.

Itselleni neuloin ohimenne yhdet perus mustat säärystimet, niitä on vähän tylsä kuvata, joten jääpä nyt tekstin tasolle tällä kertaa.

Pimulle mekko.

Neuloin keväällä tyttärelleni mekon kesäksi. Moda lehden kevät numerosta sen löysin ja heti piti päästä neulomaan. Mallista poiketen jätin mekon hihattomaksi kesää varten eikä mallikertaa ole jatkettu enää mekon yläreunaan, koska mallikerta olisi jäänyt sen verran tyhmästi kesken. Joten näin nätimpi :)

Mekosta tuli hirmuisan nätti! Oli pitkästä aikaa mukava neuloa jotain perus sukasta poikkeavaa ja mallikuvion nypyt olikin mulle uusi juttu!

Nyt on monena iltana tulllut vain virkkailtua perus isoäidin neliöitä. Nyt on 60 neliötä kasassa ja 4 vielä virkattavana, sitten pääsee niitä kasailemaan. Yksi välityökin on välissä tullut tehtyä, joka olikin pimulle liian pieni. Pitääpä muistaa kuitenkin kuvata ja esitellä se vielä joku päivä.

Nukelle pukinetta.

Ostettiin pimulle nukke kirppikseltä huimaan hintaan: 1,50 euroa. Nukke on kuin uusi, ei mitään käytönjälkiä löytynyt. Nukke oli kuitenkin ihan ilman vaatteita ja saman iltana piti telkkaria katsellessa virkata vähän pukineita.





Bikinit ja pipo on virkattu ihan mututuntumalla samalla nuken päälle koko ajan sovittaen.  Mies ei tosin ymmärrä mun logiikkaa siinä, että kun on näin kylmä vielä, niin ei tarkene pelkästään bikineillä vaan pitää olla pipo, että on lämmin. Pimu tykkäs vaikkei noista vaatteista vielä mitään oikein ymmärrä, vaatteita on kiva vaan syödä :)

Vauvalle virkattua ja kirjoneuletta.

Virkkausringissä alotettiin virkkaa vauvalle-tempaus jokin aika sitten. Itse aihetta ehdotin ja pitihän sitä sitten päästä virkkaamaan jotain vauvalle.

Meidän paikkakunnan tavaratalossa oli tarjouksessa Novitan Rose Mohairia 10 rullaa 10 euroa, joten semmonen erä piti hakea. Vihreää, sinistä ja valkoista tähän peittoon meni jokaista n. 1,5 kerää. Reunaan virkkasin piparkakkureunan koristeeksi.


Aloitin ihan mutu-tuntumalla vaan virkkaamaan isoäidin neliötä. Ajattelin ensiksi, että teen pienistä paloista, mutta sitten laiskuun langanpäättelyiden kanssa iski ja päätin tehdä suoraan niin ison isoäidin neliön, että koko riittää pienelle vauvalle vaunupeitoksi. Vielä mietin sitä, että ompelenko nurjalle puolelle valkoisen fleece kankaan lisälämmiikkeeksi, en ole vielä päättänyt.


Ystävälle synttärilahjaksi kirjoneule lapaset. Langat vielä päättelemättä :) Neula on kateissa...


Meidän pimu vähän esitteli peittoa. Peitto on liian pieni jo yli 74 senttiä pitkälle pimulle. Eli ihan vauvaikäisen peitto on tämä.

Kranssi.

Nyt kun on oma talo, tuli ensimmäistä kertaa ikinä mieleen tehdä omaan oveen kranssi jouluksi! Ostin kaupasta rottinkipyörylän ja ihan vain kietäisin kolmea nauhaa ympärille. Ajattelin ensin sen kelpaavan niin, mutta kuitenkin päädyin vielä laittamaan pikkurusetit ja niin onkin paljon parempi. Ei tuo ensi tekele kovinkaan hehkeä ole, mutta itse ainakin olin todela tyytyväinen :) Ehkä ensi vuonna teen uuden ja tuo päätyy varaston taikka autotallin oveen :D

Paluu jouluun.

On ollut hiljaista täällä. Olen kyllä neulonut ja tehnyt vaikka mitä! Pukin konttiin meni yksi ihana pipo, josta en saanut kuvaa otettua monesta yrityksestä huolimatta! Joulukorttien kuvaamisetkin jäi... monta työtä meni "hukkaan" kun kuvaus unohtui ja saamattomuuttani jäi.

Miehen kanssa askarreltiin puusta parikin lahjaa, yhdestä tuli onneksi otettua kuva! Siskon poika sai tällaisen boxin meiltä:

Ensin kuva ilman maalia. Nää puusäleet on pakkausmateriaalia, ja muuten menis roskiin. Me miehen kanssa askarrellaan mistä vaan mitä tahansa niin tulee nääkin hyödynnettyä :) Omille käsityölehdille tein aiemmin syksyllä jo samoista säleistä säilytysboxin, tosin paljon isomman.


Käytiin kova mietintä miehen kanssa, että maalataanko boxi vai ei, ja päädyttiin sitten maalaamaan. Musta maali on rempan ylijäämä maalia ja teksti on tehty sabluunan läpi maalitussilla.


Boxiin teipattiin pohjalle kolme pikkuautoa ja toihan se pukki muutamia autoja vielä lisää. Poju tosin on vasta nelisen kuukautta eikä ymmärrä autoista vielä yhtään mitään, mutta eiköhän sekin päivä joskus koita, että ymmärtää :)

Meidän oma tyttönen täyttää juuri kokonaiset 9 kk. Aika on mennyt hirmu nopsaa. Vanhempainvapaa loppuisi viikon päästä, mutta en ole vielä todellakaan menossa töihin. En vain malta laittaa hoitoon tuota ihanaa palleroa. Haluan maksimoida mahdollisuuden olla itse paikalla kun pimu ottaa ensi askeleet ja seuraamassa muutkin käänteet mitä tässä vaiheessa tapahtuu paljon! Miehen kanssa päätettiin kituutta vielä ainakin vuosi, ehkä pidempäänkin.

Vaikka kotia jään, ei aika käsitöihin lisäänny yhtään. Mikä sinänsä harmittaa, tuntuu, että osa itsestä on jäähyllä kun ei pääse kunnolla purkamaan näpertämisen tarvetta!