Tuesday, August 18, 2015

Jämien käyttöä.

Ompelin jämäkankaita pois. Sellaisia poikamaisia kangaspaloja, joista ei enää 110 kokoiselle siskon pojalle saa ommeltua oikein mitään eikä muita pienempiä poikia tuttavapiirissä ole. Koossa 92 parit pökät, paita ja pipa. Nämä menee ehkä myyntiin tai jää kaappiin odottamaan jos jostain ilmestyisi vaatteihin sopiva poika.






Vanha työkaveri sai pojan. Sanoin vielä viimisenä työpäivänä työkaverille, että muistaa heti ilmoittaa minulle kun on raskaana, niin neulon hänen vauvalle villasukat. Eipä mennyt kuin kuukausi tai pari, kun iloiset uutiset hän ilmoitti. Nyt poika on jo syntynyt ja villasukat hän toivoi tummansinisinä. Ompelin kaveriksi vielä pipan.


Sama vanha tuttu sukkamalli, jonka nyt sovelsin seiskaveikkaan sopivaksi. Ohje on alunperin nalle-langalle sopiva. Tuo kettukangas on mielettömän ihana, harmi ettei siitä saa enää kuin ehkä yhden pienen pipan. Ostin joskus jämäpalan jostakin, joten edes siskon pojalle en ole siitä saanut mitään tehtyä.

Mulla on tapana kerätä kaikenmoisia ideakuvia koneelle talteen kun tulevat nettiä selaillessa vastaan. Viikonloppuna sain aikaiseksi järjestää ideakuvat koneella kansioihin ja samalla valkkasin erikseen ideat, joita haluan kokeilla heti. Ensimmäinen valmistui koukulta eilen.

Virkattu suikaleita ja "punottu" pannunaluseksi. Patalappuna en yksinkertaisena tätä tekniikka uskalla käyttää, mutta pannunalusena menee hyvin. Käytin täysin randomeita jämälankoja, joten värit ovat mitä ovat. Seuraavaksi teen tällaisen varmaan tarkkaan valituista sävyistä. Olisi ihana soveltaa tätä muuhunkin, tehdä vaikka sohvatyyny ja torkkupeitto (kamalan iso projekti tiedossa, ehkä joskus) ja muutakin, vaikka villasukan varsi :)



Tämä on ihana, herkullinen :)


Itselle muistiin 45 s, 3,5 mm koukku, tulee passelin kokoinen.

Saturday, August 08, 2015

Koiralle.

Ikinä, koskaan, en ikinä kuvitellut ompelevani yhtäkään vaatetta koiralle. Pidin koko ajatusta ihan höpsönä. Tokikin joillekin koirille tarvitaan jonkinmoista viittaa yms. ihan järkisyistä :D, mutta mikään muu ei oikein mahtunut koppaani ymmärryksenä.

Noh. Kävihän siinä sitten niin, että anopin koissulle piti viedä viemisiä. Appiukon koira saa aina luun, mutta tällä raukalla anopin koiralla ei ole hampaita kuin muutama hassu, joten luu ei ole vaihtoehto. Keksimpä siis manttelin!

Ensin tehtiin proto, jossa on vuorina fleece ja päällä joku ulkoilukangas, joka ei vettä ja tuulta kestä.


Sitten tehtiin toinen proto, vuorina puuvillakangas ja päällä sadetta ja tuulta pitävä ulkoilukangas.



Näiden kahden proton tekemisen lomassa selvittelin mittoja Kääpiöpinserin kokoiselle koiralle, tuli selväksi, että nämä saattavat olla liian timmejä mitoiltaan, erityisesti tuo kaulan ympäryyden kohta, joten vielä yksi tehtäväksi.

Liilassa ulkoilukangas pitää vettä ja tuulta, vuorina collegea ja kauluksessa resoria. Heijastavat tereen saumoissa. Tämä olisi mittojen puolesta hyvä, toivottavasti. Yllärinä kun tehtiin, ei voinut mittoja kysellä eikä sovittajaakaan löytynyt. Sokkona siis!



Huoh. Ei se koira ollutkaan kääpiöpinseri. Vaan Prahan Rottakoira. Peekule! Mutta ei ollut ainakaan liian pieni!

Tästä innostuneena, aion ommella huvin vuoksi vielä muutamia vaatepakkaleita koissuille :)