Pojalle setti.

Kaikki lähti siitä, että piti päästä kokeilemaan uuden peitetikkikoneen mukavuuksia. Siispä pipa nopeasti kaavasta kankaalle ja eiku ompeleen. Pipa kun tuli valmiiksi ajattelin, että josko nyt saisin tehtyä siskon pojalle myös ne housut mitä oon ajatellut tekeväni jo jonkun aikaa. Leikkasin kaavat ja ompelin nekin. Ei vain löytynyt oikean väristä resoria housuun kaapista, joten laitoin vaaleansinistä resoria ja sen vuoksi piti tehdä vielä vaalean sininen t-paita antamaan setille yhtäläisen ilmeen. T-paitakin olisi ollut liian tylsä pelkkänä yksivärisenä, joten tikkaukset on tehty peittarilla turkoosin langan kanssa (ihme, että löytyi kaapista) ja pitihän sitä pipakangasta vielä t-paitaankin saada, joten vaatteiden saajan etunimen kirjain äkkiseltään paitaan vielä aplikoimaan.

Mallina toimii meidän pimu kun serkkunsa kanssa samaa ikäluokkaa ja kokoa suurinpiirtein ovat. T-paidan ompelussa saumuri rupesi tinttailemaan ja joutui yhden päivän odottelemaan vinkkejä miten saumuri taas pelittäisi. Kiitos Facebookin "Ompeluelämää"-ryhmälle ratkaisevasta vinkistä!

Kyllä vaan täytyy todeta, että peittarilla kaksoistikin ompelu on paljon jämäkämpää ja jälki toooodella paljon parempaa. Nopeuttaa työskentelyä huomattavasti kun jää moni välivaihe pois mitä joutuisi tekemään jos kaksoisneulaa ompelukoneessa käyttää. Tikki myös näkyy paljon paremmin esimerkiksi tuossa velourhousujen taskujen päällitikkauksissa.

Kaksoistikki myös huolittelee alapuolen niin hyvin ja siististi, ettei tarvitse esimerkiksi resorikaitaleita eikä paidan helmaa erikseen huolitella.

Aplikointi on kyllä sellainen juttu, että en varmaan ikinä siitä erityisemmin innostu. Mutta kyllä tuo J-kirjain onnistui ihan kelpo hyvin.

Meidän pimun kanssa on hauskaa ottaa kuvia. Tuollainen kaksi vuotias osaa jo keimailun sulosuuden taidon eikä ikinä laita vastaan kun sanotaan, että otetaan valokuvia :)